Raahen historiasta

Raahen kaupungin perusti Suomen kenraalikuvernööri, kreivi Pehr Brahe – kotoisasti Pietari tai Pekka – joulukuun viidentenä päivänä vuonna 1649. Alun perin kaupunki oli nimeltään Salo, mutta ostettuaan Salon pitäjän ja liitettyään sen osaksi vapaaherrakuntaansa vuonna 1652 kenraalikuvernööri nimesi kaupunkinsa kaimakseen eli Brahestadiksi. Kansan suussa nimi vääntyi vähitellen muotoon Raahe.

Parhaaksi paikaksi uudelle kaupungille oli katsottu Saloisten satamalahti, jonka suojainen satama oli ollut käytössä jo keskiajan lopulta. Tarkemman tutkiskelun jälkeen huomattiin kuitenkin, että satama oli madaltunut, ja seutu todettiin terveydelle epäsuotuisaksi. Parempi paikka löytyi hieman pohjoisempana saariston suojissa sijainneesta nykyisestä Raahen lahdesta.

Uuden kaupungin asemakaavan piirsi kokenut maanmittari Claes Claesson. Hänen laatimansa asemakaava noudatti suurvalta-ajan ihanteita ja oli säännönmukainen renessanssiruutukaava, joka oli jaettu kuuteen kortteliin. Alkuperäinen ruutukaava on säilynyt nykypäiviin saakka Vanhan Raahen kaupunginosassa.

Raahen ensimmäisen kirkon virkaa toimitti Salon sataman Ristikarista siirretty saarnahuone. Oman kirkon rakentaminen aloitettiin 1651. Raahen kirkosta tulikin maakunnan kaunein – ainakin raahelaisten mielestä. Vanha kirkko paloi vuonna 1908, mutta kirkkoon 1600-luvulla tehdyt veistoskoristeet onneksi säästyivät, ja niitä voi nyt ihailla Raahen museossa.

1600-luvun kovat katovuodet verottivat myös raahelaisväestöä, eikä seuraavallakaan vuosisadalla säästytty vaikeuksilta.

1700-luvun kahdella ensimmäisellä vuosikymmenellä Suuri Pohjan sota ja Isoviha hävittivät kaupungin lähes kokonaan. Vielä vuonna 1705 kaupungissa oli 641 asukasta, mutta vuonna 1724, kolme vuotta rauhan solmimisen jälkeen, raahelaisia oli enää 134 henkeä. Suurin osa kaupungin porvaristosta, mukaan lukien koko maistraatti, oli paennut Ruotsiin. Vähitellen kaupungin elämä kuitenkin elpyi ja kaupankäynti pääsi hyvään alkuun, vaikkakin naapurikaupungit Oulu ja Kokkola yrittivät lyödä kapuloita Raahen rattaisiin vaatimalla koko kaupunkia lakkautettavaksi. Vastustuksesta huolimatta piskuinen Raahe sai vuonna 1791 tapulikaupunkioikeudet, eli oikeudet käydä ulkomaankauppaa ilman välikäsiä.

Todelliseen nousuun kaupungin talouselämä pääsi 1800-luvulla merenkulun elpyessä. Vaikeuksitta ei kuitenkaan selvitty, sillä Raahessa riehui vuonna 1810 suuri tulipalo, joka tuhosi kolme neljännestä kaupungin rakennuksista. Uudisrakennukset pystytettiin vauhdilla, ja pian raahelaiset pääsivät jatkamaan laivanrakennusta sekä tervan, puutavaran ja voin vientiä. Jälleenrakentamisen yhteydessä saatiin myös uusi ja komea tori, Isotori (nykyinen Pekkatori).

Seuraavaksi Raahea koetteli Krimin sota eli "Oolannin sota". Toukokuun lopussa 1854 maihin nousseet engelsmannit polttivat raahelaisten rakkaat laivaveistämöt eli varvit sekä tervahovin ja pikipolttimon. Jäljelle jäi 32 laivasta ainoastaan kuusi. Raahelaisia ei kuitenkaan noin vain lannistettu, vaan jo 1800-luvun loppupuoli oli kaupungille kukoistuksen aikaa. Purjelaivakaudella Raahessa oli suuri kauppalaivasto, johon kuului parhaimmillaan 58 oman kaupungin voimin rakennettua purjealusta. Vuosina 1867-1875 Raahe oli maamme suurin laivanvarustajakaupunki, jonka väestöstä suuri osa sai elantonsa merenkulusta.

Höyrylaivojen yleistyessä Raahen kaupankäynti lamaantui ja kaupunki vaipui hiljaiseloon. Viimeiset raahelaiset purjelaivat, Merilokki, Lännetär ja Tiira, rakennettiin vuosina 1919-20.

1900-luvun puoleen väliin saakka Raahe eli pienimuotoisen saha- ja konepajateollisuuden sekä sataman varassa. Raahe tunnettiin myös koulukaupunkina opettajaseminaarin, Raahen Porvari- ja Kauppakoulun sekä Lybeckerin käsityöopistonn ansiosta. Silti elämä tuntui pysähtyneen Raahen kaduilla, joilla silloisen sanonnan mukaan "kulkivat vain lehmät ja semiskat".

Ruona Oy:n konkurssi sotakorvaustöiden loputtua vuonna 1952 oli kaupungille kova kolaus, ja raahelaisia lähti suurin joukoin Etelä-Suomeen ja Ruotsiin. Uuteen nousuun Raahe lähti Rautaruukin terästehtaan perustamisen myötä 1960-luvulla.

Saloisten kunta liitettiin Raaheen vuonna 1973, ja uusi Raahe syntyi Raahen kaupungin ja Pattijoen kunnan yhdistymisen myötä vuonna 2003. Vihannin kunta liitettiin Raahen kaupunkin vuoden 2013 alussa.

Lisätietoja:
http://www.kirjastovirma.net/raahe