Raahen saariston virkistyskäytön kehittäminen ja Natura 2000 -alueen yhteensovittaminen
Projektin tavoitteena on luoda Raahen kaupungin rantaan ja Natura 2000 -alueen saaristoon ne tekniset palvelurakenteet, joiden avulla Raahen asukkaat, matkailuyrittäjät ja matkailijat voivat käyttää saaristoa virkistäytymiseen ilman, että alueen luonnonarvot tuhoutuvat.
Hankkeen rahoitukseen osallistuu Euroopan unionin EAKR (Euroopan aluekehitysrahasto), Pohjois-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus ( ent. Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus) ja Raahen kaupunki. Kokonaiskustannusarvio on 1,3 miljoonaa euroa.
Natura 2000
Natura 2000 on Euroopan unionin hanke, jonka tavoite on tukea luonnon monimuotoisuutta. Hanke turvaa Euroopan unionin luontodirektiivissä määriteltyjen luontotyyppien ja lajien elinympäristöjä. Näitä luontotyyppejä on Euroopassa noin 200 ja lajeja noin 700.
Raahen saariston Natura 2000 -alue on pinta-alaltaan 2 240 hehtaaria, josta maa-alueita ja matalikoita on noin 358,5 hehtaaria ja vesialueita noin 1 881,5 hehtaaria.
Raahen kaupungin edustan merialueella sijaitseva saaristo on Pohjanlahdella ainoa merkittävä saaristo Rahjan ja Oulunsalon välisellä alueella. Saaristoon kuuluu sekä rannikon läheisiä metsäisempiä sisäsaaria että kauempana avomerellä sijaitsevia pieniä avoimia luotoja. Saaristo on maankohoamisen ja varhaisten elinkeinojen kuten laidunnuksen, kalastuksen ja merenkulun muovaama maisemallisesti arvokas kokonaisuus. Perämeri, jossa Raahen saaristo sijaitsee, on omaleimainen merialue, joka muistuttaa monilta osin järveä. Alhainen suolapitoisuus, mataluus ja pitkä jääpeitteinen kausi vaikuttavat suuresti alueen eliöyhteisöjen rakenteeseen ja koostumukseen. Useat Perämerellä esiintyvistä eliöistä elävät suolapitoisuuden ja lämpötilan suhteen sietokykynsä äärirajoilla.
Alueella on runsaasti virkistyskäyttöä ja merkittäviä luontoarvoja. Saariston linnuston suojeluarvo perustuu ensisijaisesti luotojen ja saarien erityisen runsaaseen pesivään vesi- ja rantalinnustoon. Raahen saaristolla on huomattavaa arvoa myös lintujen lepäily- ja ruokailualueena. Alueen merkitystä linnustolle korostaa saariston vähyys Perämeren keskiosilla. Myös kasvillisuudeltaan Raahen saariston saaret ja luodot ovat arvokkaita. Raahen saaristossa esiintyy useita harvinaisia ja uhanalaisia kasvilajeja. Valtaosa alueen maa-alasta kuuluu tärkeisiin Natura 2000 -luontotyyppeihin, mikä osaltaan puhuu alueen merkittävyydestä.
Historia
Raahe on vanha merenkulku- ja satamakaupunki ja Raahen saaristo perinteistä Perämeren merenkäynnin aluetta. Saarissa on edelleen nähtävillä useita merkkejä vanhoista merenkäynnin elinkeinoista – kaupankäynnistä ja kalastuksesta. Muun muassa Tasku ja Kalla ovat toimineet kalastajien tukikohtina, joista muistoina vieläkin ovat vanhat kalamajat. Kalastuksen ohella myös hylkeenpyynti oli raahelaisille tärkeä elinkeino keskiajalla ja 1500-luvulla. Jopa monet saarten nimistä ovat lähtöisin kalastajien tai hylkeenpyytäjien suusta, tai ne ovat venäjänkielisten tai ruotsinkielisten sanojen suomalaisia mukaelmia. Esimerkiksi Iso-Kraaseli on ollut Iso-”Hylje” (gråsäl eli harmaahylje).
Merkkinä entisaikojen merenkäynnistä on Raahen saariston Natura 2000 -alueella säilynyt näihin päiviin asti kulttuurihistoriallisesti arvokkaita rakennuksia. Alueen vanhimmat rakennukset sijaitsevat Taskussa, Kallassa ja Iso-Kraaselissa. Näiden rakennusten suojeluun on niin historiallisia, rakennushistoriallisia kuin maisemallisiakin perusteita.
Hoito ja käyttö
Saarten virkistyskäyttö on lisääntynyt. Lisääntyvä virkistyskäyttö voi vahingoittaa kasvillisuutta saarten herkimmissä osissa. Ohjaamalla käyttö kulkemaan kulutusta paremmin kestäville alueille vältytään kasvillisuuden ja maaston liialliselta kulumiselta. Virkistyskäyttö voi olla uhka myös uhanalaisille kasveille. Uhanalaisten kasvien uhkana saattaa olla esimerkiksi poimiminen tai pienen populaation tuhoutuminen muulla tavoin ihmisen toiminnasta johtuen. Tältä uhalta vältytään käytön ohjauksella sekä lisäämällä ympäristö- ja luontotietoisuutta. Samalla on käynyt välttämättömäksi suunnitella ne hoitotoimet, joilla luontoarvot ja käyttö voidaan sovittaa yhteen. Pohjois-Pohjanmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus (ent. Pohjois-Pohjanmaan ympäristökeskus) ja Raahen kaupunki laativat v. 2008 saariston suojelualueelle hoito- ja käyttösuunnitelman. Virkistyskäyttömahdollisuudet turvataan edelleen Raahen saariston Natura-alueella. Osa saarista jätetään kokonaan luonnontilaan. Tällaisia ovat mm. Maapauha, Pikku-Soini, Rääpäkkä ja Ruhokari.
Raahen saaristossa esiintyy useita uhanalaisia ja rauhoitettua lajeja. Lajien suojelun yleisenä tavoitteena on säilyttää alkuperäisten ja vakiintuneiden lajien elinvoimaiset kannat ja levinneisyysalueet. Tavoitteena on myös lajien perinnöllisen muuntelun ja ekologisen tai alueellisen erilliskantojen säilyttäminen, jotta lajien sopeutumiskyky turvataan muuttuvissa olosuhteissa. Linnustoa suojellaan pienpetojen (minkki, supikoira, kettu) luvanvaraisella pyynnillä.
Alueen hoitotoimenpiteiden (tarkoitetaan mm. pensaikoiden raivausta ja laiduntamista, mahdollista pienpetopyyntiä) tavoitteena on saariston monimuotoisen linnuston ja arvokkaiden luontotyyppien säilyttäminen. Muutamilla saarilla pidetään avoimina sellaisia alueita, joiden luontotyyppi on vaarassa muuttua tai suojeltu kasvillisuus kadota ilman hoitotoimia. Rantaniittyjä pyritään pitämään auki laidunnuksella ja niitoilla. Hoitotoimenpiteissä huomioidaan alueella esiintyvät uhanalaiset ja harvinaiset lajit. Saaristoon on EAKR-rahoitteisella tuella rakennettu peruspalvelurakenteet, joita oikein käyttämällä voidaan turvata alueen tulevaisuus. Kulttuuriympäristön suojelu ja vaaliminen perustuu lainsäädäntöön sekä ympäristö- ja kulttuurihallinnon yhteistyöhön. Kulttuuriympäristöä ja rakennusperintöä vaalitaan tavallisesti kaavoituksen ja rakentamisen ohjauksella, eli maankäyttö- ja rakennuslailla. Raahen saariston kulttuurihistoriallisesti arvokkaiden rakennusten ja rakennelmien säilyttäminen on ratkaistu maankäyttö- ja rakennuslain (1999) mukaisesti oikeusvaikutteisella kaavalla. Kulttuurihistoriallisesti arvokkaiden kohteiden säilyminen turvataan myös niiden kunnostamisella. Iso-Kraaselin luotsituvan peruskunnostukseen on myönnetty TE-keskuksen rahoitus ja Raahen saariston virkistyskäytön kehittämissuunnitelman mukaan ja toteutetaan vuonna 2009. Suomen perustuslain (1999) 20 §:ssä todetaan, että vastuu luonnosta ja sen monimuotoisuudesta, ympäristöstä ja kulttuuriperinnöstä, kuuluu kaikille.
Maanpinnan muoto ja maaperän rakenne
Raahen saariston saaret ovat loivapiirteisiä koostuen huuhtoutuneesta moreenista, kivikoista, sorasta ja hiekasta.
Alueelle on tyypillistä voimakas maankohoaminen, joka muovaa maaston muotoja ja maisemaa näkyvästi jo ihmisen elinkaaren aikana. Merenkurkun ja Pohjanlahden rannikot muodostavat kansainvälisestikin ainutlaatuisen maankohoamisen alueen, jolla kasvien, eläinten ja ihmisten elinolot muuttuvat jatkuvasti. Uusia saaria syntyy ja entiset suurenevat tai kasvavat kiinni toisiinsa. Maankohoaminen on viime aikoina jonkin verran hidastunut. Merentutkimuslaitoksen (2007) tutkimusten mukaan maa kohoaa nykyään noin 7 millimetrin vuosivauhtia. Tulevaisuudessa maankohoamisen vaikutuksia saattaa yhä enenevässä määrin kompensoida ilmaston lämpenemisestä johtuva merenpinnan nousu.
Kasvillisuus
Raahen saariston alue kuuluu kasvimaantieteellisesti keskiboreaaliseen Pohjanmaan–Kainuun havumetsävyöhykkeeseen, joka muodostaa leveän vaihevyöhykkeen Etelä- ja Pohjois-Suomen välille. Alueella kohtaavat toisensa eteläiset ja pohjoiset kasvillisuustyypit. (Perämerenkaari 2001.)
Pohjanlahden rannikko mataline moreenipeitteisine ja avomeren äärelläkin metsäisine saarineen sekä laakeine niitty-, kivikko- ja hiekkarantoineen poikkeaa omaleimaisena muista Suomen rannikkoalueista. Maankohoamisilmiön voimakkuus ja rantojen alavuus johtavat kasvillisuuden nopeaan muuttumiseen. Pohjanlahden alaville rannoille on ominaista myös rantojen soistuminen. Niittyrantaa reunustaa tavallisesti maan puolella pensasvyöhyke ja sen takana nouseva, usein lehtomainen ja rehevä lehtimetsävyöhyke. Metsänreunan merta vastaan muodostaa alueella säännöllisesti harmaaleppä. (Perämerenkaari 2001.)
Saariston uloimmilla luodoilla kasvillisuus on harvaa ja matalaa koostuen pioneerivaiheen heinistä ja ruohoista sekä pensasmaisista lepistä. (Kilpiä 2007)
Saarten kasvillisuudessa ja maisemassa on viime vuosikymmeninä tapahtunut suuria muutoksia. Useat saaret ovat alkaneet kasvaa umpeen laidunnuksen loputtua saarista maaseudun rakennemuutosten myötä 1960-luvulta lähtien. Avoimien perinne- ja muiden kulttuurialueiden sulkeutumisella on hoidon ja käytön loputtua ollut suuri merkitys lajien uhanalaistumisen kannalta. Putkilokasveilla se on nykyisin uhanalaisuuden merkittävin syy (Rassi ym. 2001). Merkityksensä umpeenkasvukehitykselle on lisäksi ollut meriveden ravinnepitoisuuden nousulla. Korkealle nouseva merivesi lannoittaa rantaniittyjä, jonka seurauksena rantojen kasvillisuus on alkanut rehevöityä. Perämerellä rehevöitymisongelmia ilmenee juuri matalilla rannikkoalueilla, rannikon läheisyydessä, saaristossa ja teollisuuslaitosten ja taajamien edustoilla. Rehevöityminen vaikuttaa joko suoraan tai välillisesti useiden kasvilajien esiintymiseen. Lähempien viime vuosien aikana kasvillisuuden muutokset Raahen saaristossa ovat olleet leimallisia etenkin saariston lintuluodoilla – pajut, koivut ja pihlajat ovat levittäytyneet lintuluodoille. Myös ruohovartinen kasvillisuus on lisääntynyt viime vuosina merkittävästi. Rehevöitymisen seurauksena muun muassa ruovikot leviävät ja valtaavat alaa muulta kasvilajistolta. Ruovikot ovat Perämeren alueella tukahduttaneet jo useita uhanalaisten kasvilajien esiintymiä. Raahen saaristossa ruovikoita on vielä kuitenkin varsin vähän.
Alueella esiintyy lisäksi uhanalaisia ja harvinaisia sieni- ja sammallajeja. Lisäksi alueella esiintyy muita paikallisesti arvokkaita sienilöytöjä, jotka ovat pääasiassa kääpiä. Natura-alueen saarista on löydetty myös kivillä ja puiden tyvillä kasvavaa, alueellisesti uhanalaista kalvashiippasammalta (Orthotrichum pallens). (Raahen kaupunki 1995.)
Linnusto
Vesi- ja lokkilintuja tavataan saaristoalueella läpi avovesikauden, lokkeja pieniä määriä jäiden tultuakin. Merkittäviä kerääntymisiä esiintyy kevätmuuton ja syysmuuton sekä sulkimiskauden yhteydessä.
Saarten maalinnustossa ehkä merkittävintä suojelun kannalta on tikkojen runsaus. Tikat hyödyntävät metsien runsasta lahopuustoa. Saarten pienuus on este monipuoliselle metsälinnustolle, koska laajoja yhtenäisiä metsäalueita vaativat lajit eivät voi alueelle asettua. Muuttoaikaan sadattuhannet varpuslinnut lepäilevät saarissa, joskin niiden määriin vaikuttavat voimakkaasti vallitsevat sääolot.
Saariston linnuston runsaus ja monipuolisuus on tärkeä vaalittava asia. Rantaviivaan suhteutettuna pesivän vesi- ja rantalinnuston tiheys on korkea verrattuna muihin Perämeren saaristoalueisiin. Raahen saariston pesimälintutiheys on moninkertainen verrattuna Raahen mannerrantoihin. Mannerrannoilla vesi- ja rantalinnustoon kohdistuvat uhkatekijät, mm. ympäristömuutokset, häirintä ja tulokaspedot lienevät suuremmat kuin toistaiseksi saaristossa.
Saaristolinnusto muuttuu jatkuvasti. Osaltaan kyse on lintukantojen luontaisesta vaihtelusta, mutta myös ihminen on vaikuttanut linnustoon jo satojen vuosien ajan. Lintuja ja niiden munia on käytetty ravintona ja joitakin lajeja on vainottu. Nykyisin Raahenkin saaristossa suurin merkitys on ihmisen aiheuttamilla erilaisilla ympäristömuutoksilla, rehevöitymisellä, ilmastonmuutoksella, saasteilla ja päästöillä, jotka ulottavat vaikutuksensa myös saaristoon.
Nuotiopaikat
Retkeilijöiden nuotiopaikat sijaitsevat seuraavissa saarissa: Iso-Kraaseli, Kalla, Konikari, Smitti, Tasku, Ulkopauha ja Ämmä-Äijä. Käytä ainoastaan saareen tuotuja puita, koska kuolleet puut ovat tärkeitä elinympäristöjä useille uhanalaisille pieneliöille ja sienilajeille. Myös jokamiehen oikeudet kieltävät vahingoittamasta tai kaatamasta kasvavia puita ja ottamasta kuivunutta ja kaatunutta puuta toisen maalta.
Moottorikelkkailu
Natura-alueen saarissa ei tule ajaa moottorikelkalla eikä mönkijällä tai muillakaan moottorikäyttöisillä kulkuneuvoilla.
Koirien ulkoiluttaminen
Koirat on pidettävä kiinni luonnonsuojelualueella. Koiria ei saa ulkoiluttaa Rääpäkän saarella eikä lintujen pesimäaikaan maihinnousukieltoon kuuluvilla saarilla.
PIDÄ SAARISTO SIISTINÄ ÄLÄKÄ VAHINGOITA SITÄ
| Arkisto |
