Hannu

Raahelainen partiopoika läksi tyttönsä kanssa Vaasaan opiskelemaan vuosituhannen vaihteessa. Valmistumisen jälkeen työt veivät välillä Etelä-Suomeen ja pariskuntakin muuttui 3-lapsiseksi perheeksi. Kipinä kotikaupunkiin palaamiselle oli vaimon työpaikka Raahessa – mikä puolestaan teki Hannusta etätyöläisen ja pendelöijän 4 kuukautta sitten.

Marraskuisen harmaana perjantaina Hannulla on etätyöpäivä. Aamulla hän on vienyt kävellen 4-vuotiaan kuopuksen päiväkotiin kilometrin päähän ja jatkaa siitä jo perinteeksi muodostuneelle juoksulenkille. Reitti vie Wanhan Raahen läpi Pikkulahdelle ja sieltä Fantin kautta Pitkäkariin ja päätepisteenä on Kylmäniemen uimaranta. Vajaan 10 kilometrin lenkin nostattaman hien Hannu huuhtoo pulahtamalla mereen, kesästä asti jatkunut perinne, joka saa työpäivän reippaasti käyntiin.

Kylmäniemen ranta on ihan omanlaisensa, pidän siitä. Lenkin jälkeen vesi virkistää eikä ole ollut yhtään flunssaa koko syksynä!

Uimaranta Kylmäniemessä on suojainen ja kauniisti karu. Kuva: Henri Ylikulju.
Kylmäniemen uimaranta on suojainen ja kuitenkin vain muutaman kilometrin päässä keskustasta. Kuva: Henri Ylikulju.

Mestauskalliolla parin kilometrin päässä Raahen keskustasta kasvaneella Hannulla oli paljon saman ikäisiä lapsia naapurustossa ja kodin vieressä leikkipaikkakin. Lähimetsässä ja lammella pääsi touhuamaan mieluisia leikkejä. Juokseminen, suunnistus ja hiihtäminen olivat rakkaita harrastuksia, jotka ovat jatkuneet aikuisiälläkin. Luonnossa liikkuminen on aina ollut tärkeä osa partiota Saloisten sirkoissa ja susissa harrastaneelle pojalle. Koulutiensä Hannu kävi Raahessa ja turvallisen opinpolun jatkumisella lukioon asti oli iso merkitys.

Ylioppilaslakin saatuaan Hannu lähti opiskelemaan teknistä viestintää ja morsian hallintotieteitä Vaasan yliopistoon. Hannu teki opintojensa ohessa töitä omassa viestintäyrityksessään ja toimittajana. Raahessa tuli käytyä parin viikon välein ja haastatteluja oli helppo sopia viikonloppua vasten kotinurkille. Samalla tuli kyläiltyä vanhempien luona. Yliopistosta valmistumisen jälkeen työ vei kuitenkin Tampereelle ja käyntikerrat harvenivat huomattavasti. Kotikaupungin puhdas ja hyvänmakuinen juomavesi sekä loistavat olosuhteet hiihdolle olivat asioita, joita Raahesta kaipasi, meren lisäksi.

Pariskunnasta tuli perhe ja tuntui, että olisi helpompi olla lähempänä isovanhempien apua. Hannu pääsi Polar Electrolle Kempeleeseen töihin ja niin muutettiin Oulun seudulle. Kun puolestaan vaimon työt alkoivat Raahessa pari vuotta sitten, alettiin keskustella muutosta. Ajatus vaati huolellista kypsyttelyä. Puntarissa painoivat Raahen hyvät ulkoilumahdollisuudet ja pienen kaupungin lapsiystävällisyys. Lopullisesti vaaka kallistui kotikaupungin hyväksi Hannun sovittua viikoittaisesta etätyömahdollisuudesta reilun työnantajansa kanssa.

Päätöstä ei ole tarvinnut katua. Melkein 20 vuoden poissaolon jälkeen Raahe on edelleen turvallinen pikkukaupunki. Kirjaston uudistaminen sekä Kruununmakasiinin ja muiden vanhojen rakennusten uusi elämä tuntuvat Hannusta erityisen hyvältä. Elinkeinorakenne on edelleen liian yksipuolinen, mutta toisaalta Ferrovanin hanke jalostaa kuonasta kannattavaa liiketoimintaa on kiertotaloutta parhaimmillaan. Kaupan palvelut ovat Raahessa kohdallaan ja kaikki perustarpeet tulevat täytettyä, mutta vielä joskus tulee käytyä vanhasta tottumuksesta tutuissa kaupoissa Oulussa etenkin elektroniikan ja rautakauppatavaran perässä.

Hannu poseeraa Rautaruukin punaisissa verkkareissa Kekkospatsaalla. Kuva: Aira Meriruoko.
Raahen epävirallinen kansallisasu: Rautaruukin verkkarit. Hannu on saanut selittää muille, miksi Raahessa on Kekkosen patsas. Kuva: Aira Meriruoko.

Perheen 11, 8 ja 4-vuotiaat lapset ovat tottuneet uusiin kuvioihin Hannun mielestä yllättävän hyvin; koulunkäynti maistuu, uusi päiväkoti on kiva ja kavereitakin on löytynyt mukavasti. Esikoinen jatkaa jalkapalloharrastuksen parissa ja keskimmäinen on haalinut itselleen jo 3 harrastusta: näytelmä- ja kuviskerhojen lisäksi hiphop-tanssi on tullut uutena lajina baletin tilalle. Isiä tai äitiä harrastusten määrä ei työllistä, sillä lapset pääsevät kulkemaan niissä suurimmaksi osaksi itse polkupyörillä. Koko perheellä on ollut hauskaa käydä yhdessä Kuntokeidas Vesi-Pekassa, missä lasten suosikki ei ole vauhteja mittaava liukumäki vaan kelluva wibit-rata ja monitoimiallas. Hannu on tutustuttanut tytärtään myös suunnistuksen saloihin.

Luontoon pääsemisen helppous viehättää, sillä nyt maastoon pääsee melkein kotiovelta, vaikka asutaankin ihan keskustan tuntumassa.

Hannun sopeutuminen on sujunut sekin kivuttomammin, kuin hän aluksi uskoi. Pendlaamista Ouluun helpottaa saman tiimin kimppakyytikaveri ja etäpäivät. Päiviin on löytynyt hyvä rytmi, jonka yksi kohokohta on aamulenkki. Aktiivisena juoksuharrastajana Hannu arvostaa Raahen monipuolista reitistöä. Hiihtomajan viralliset lenkit sekä polut ja metsäautotiet ovat tuttuja, ja jos soratielle mielii juoksemaan, niin Kiiluntie ja Ketunperäntie ovat kuin tehtyjä sitä varten. Viime kesänä taittui 31 kilometrin kisamatka Raahe Trail Runissa.

Alle nelikymppisenä on tavoitteena juosta kymmenen kilometriä alle 40 minuutin. Seuraavaksi sitä pääsee yrittämään Terva-Kympillä. Harjoitteluolosuhteista se ei ainakaan jää kiinni!

Melontaharrastuksen Hannu on aloittanut myös Raaheen muuton myötä eikä kanoottiakaan tarvitse aina vuokrata, kun reilu naapuri on lainannut omaansa. Kulttuurinnälkää voi tyydyttää Raahesalissa, joka ilahduttaa paitsi akustiikan puolesta myös siksi, että sinne pääsee helposti kävellen kotoa. Samalla reissulla voi pistäytyä rouvan kanssa vaikka lasillisella, eikä taksia todellakaan tarvita. Vapaa-ajan puuhaa on ilmiselvästi riittänyt kaikille perheenjäsenille sekä yhdessä että erikseen. Hannu vaikuttaa varsin tyytyväiseltä muuttopäätökseensä.

Päivämäärä