Koiramaisia puuhia

Minusta on muotoutunut vannoutunut koiraihminen reilun parinkymmenen vuoden aikana. Elämä ilman koiraa/koiria tuntuisi oudolta. 

Tällä hetkellä arkea rytmittää pari kappaletta shelttejä eli shetlanninlammaskoiria. Sisu on jo 12,5-vuotias virkeä papparainen ja Martta (saapui meille kesällä 2020) pian kaksi vuotta täyttävä neitokainen.  Martta on tuonut hurjasti virtaa Sisu-papparaiselle – saihan sen arvata kun nuori nainen tuli taloon.

Kuvakollaasi shelteistä temmeltämässä.

Lenkille säässä kuin säässä

Koirien kanssa on tullut lenkkeiltyä monessa pitäjässä: Oulunsalossa, Oulussa, Helsingissä ja nyt täällä Raahessa. Kivoja lenkkejä on tehty monenlaisissa ympäristöissä, mutta kyllähän täällä Raahesta vaan on löytynyt kaikista makeimmat lenkkeilyreitit. Ja niitä reittejä tarvitaan, koska lenkille suunnataan noin 4 kertaa per päivä säästä riippumatta. 

Koska asustelemme täällä Wanhassa Raahessa Katinhännässä, pääsemme suoraan kotiovelta Wanhan kaupungin idyllisille kaduille. Jos taas päätämme (neuvottelu käydään aina omassa porttikongissa) lähteä haistelemaan raikasta merituulta, suunnataan museon rantaan, Fantin kierrokselle tai Pitkäkarin metsäpoluille. Meillä on mahdollisuus lenkkeillä aikaan, jolloin muita ihmisiä vähän liikkeellä, koirat saavat yleensä juosta vapaana tietysti luonto ja kanssakulkijat huomioiden. 

Kauneuskanavan ympäristössä teemme aamun ensimmäisen (noin klo 6) lenkin ja illan viimeisen kierroksen. Juuri sopivan pituinen kiekka näihin ääripään lenkkeihin ja niin kaunis ympäristö kaikkina vuodenaikoina! Ja näillä lenkeillä yleensä vaihdetaan kuulumiset muiden koirakamujen kanssa.

Olen muuten huomannut, että koiran kanssa lenkkeillessä uuteen asuinympäristöön tutustuu todella nopeasti. Kävellen hoksaa erilaiset reittivaihtoehdot ja oikopolut paljon paremmin kuin autolla ja jopa pyöräilyä paremmin, suosittelen. Ja ehtii huomata niitä pieniä tärkeitä juttuja, mitkä muutoin jäisivät kokematta.

Puistotreffailua ja seikkailua metsissä

Aiemmissa asuin paikoissa olen ollut arka menemään koirapuistoihin, koska isolla paikkakunnalla en tuntenut muita koiranomistajia. 

No täällä Raahessa muihin koiraomistajiin tutustuminen kävikin käden käänteessä. Nythän meillä on jo ikioma Raahen sheltit -ryhmä ja käymme porukalla lenkkeilemässä ja treffaamme koirapuistossa.

Tuosta koirapuistosta tulikin mieleen kiitoksen paikka: iso kiitos Raahen kaupungille Hakotaurin koirapuiston kunnostamisesta vuoden 2020 lopussa! Onhan siellä nyt mahtavaa käyttää koiria leikkimässä. Näitä pienen kaupungin etuja on kyllä ihan pakko hehkuttaa: remontin yhteydessä pohjalle asennettiin vahingossa koirien tassuille sopimatonta kiviainesta. Hakotaurin koirapuiston Facebook-ryhmässä (juu, tällainenkin ryhmä on, missä voi huhuilla puistokaveria lemmikille) ihmeteltiin asiaa ja jo seuraavana päivänä tilalle tuotiin uutta materiaalia, mikä ei vahingoita tassuja. Mieti, siis seuraavana päivänä – täydet pisteet kaupunginpuutarhuri Titalle, koska ymmärsi reagoida tilanteeseen heti eikä asia jäänyt pyörimään virkamiesten koneistoon. Onhan se huippua toimintaa, kiitos. 

Meidän Sisun ja Martan ehdoton lemppari on metsäretket vapaana. Sisu-papparainen ei tahdokaan enää liikkua hihnan nokassa mihinkään, jalat löytyvät vasta kun hihna napsahtaa irti. Pitkäkarin rantapolulla riittääkin haistelemista ja tutkimista vaikka joka päivälle. Samalla myös omistaja saa ihailla upeaa merta. Poluilla tapaamme joka kerta ikäihmisiä, koirakavereita, koululaisia tai päiväkodin Metsämörri-retkellä olevia lapsia. Olenkin ottanut tavaksi tervehtiä kaikkia vastaantulijoita iloisesti ja viimeistään siinä vaiheessa Martan ja Sisun iloinen hännänhuiskutus pysäyttää vastaantulijat muutaman minuutin porinatuokiolle.  

Olen huomannut, että täällä pienessä kaupungissa on jotenkin helpompi kohdata ihmisiä ja jäädä juttelemaan, nyt korona-aikana varsinkin. Moni ikäihminen on kertonut, kuinka yksinäistä elämä on nyt koronan aikana ollut ja kuinka ikävä on lapsia, lapsenlapsia ja jopa edesmenneitä lemmikkejä. Jotenkin tuntuu niin oikealta jäädä muutama sana vaihtamaan, koska itsellä on nyt siihen mahdollisuus. Pienestä saa itsellekin hyvän mielen.

Lenkkeilijät ja kaksi koiraa talvisella metsäpolulla.

Eläinlääkäriäkin on tarvittu useampaan otteeseen

Lemmikki saattaa joskus sairastua tai loukkaantua ja silloin tarvitaan eläinlääkärin apuja. Meillä niitä apuja on tarvittu turhankin usein ja siksi olen ollut todella kiitollinen Raahen Pieneläinklinikalle, mistä saa ihan huippua, ammattitaitoista palvelua.  

Marttaa ja Sisua on jouduttu käyttämään eläinlääkärissä sekä päivystyksessä että ajanvarauksella.  Olen ollut oikeasti todella hämmästynyt siitä, kuinka hienosti palvelu pelaa (takaisinsoitto) ja kuinka nopeasti ajan saa. Siis todella nopeasti, jos lemmikillä on hätä. 

Ja kuinka ystävällistä ja ammattitaitoista henkilökuntaa klinikalla on, sekä eläinlääkärit että eläintenhoitaja. Mistään muualta ei ole eläinlääkäri soittanut koiran koetuloksia sairauslomalta, koska "lupasin sinulle että ilmoitan keskiviikkona". Klinikalla on hyvätasoiset välineet (mm röntgen ja ultra) sekä kattava valikoima lemmikkien erikoisruokia ym tarvikkeita. Voin suositella!

Koiran koulutus ja hoitopalvelut

Olen valitettavasti hyvin laiska koiran "kauneushoidossa": kun äheltää kylpyhuoneen lattialla kahden koiran turkit kuntoon, joutuu seuraavat kaksi päivää kulkemaan selkävaivaisena, huh huh. Meidän pelastus on ollut Tassutaikuri ja ihana Marika, joka todella taikoo Sisun ja Martan tunnin käsittelyssä uudeksi versioksi! Kyllä se ammattitaito on vaan valttia tässäkin; miten koira voi ammattilaisen käsittelyn jälkeen näyttää ja tuntua ihan eri koiralta?? Aiemmin ajattelin, että koirien trimmaus ammattilaisella kuuluu vain näyttelyvalioille, mutta voin vakuuttaa, että Tassutaikuri-käynnin jälkeen sekä lemmikin että omistajan olo on kyllä niin mahtava. Niin huippua että meillä on täällä Raahessa tällainenkin yritys!

Viime syksynä saimme tänne Raaheen myös uuden koira-alan toimijan eli Ihana Koiruus ja Milja. Kun Martta tuli meille, päätimme Ainon (8-vuotias siskontyttö) kanssa lähteä kurssille opettelemaan arkitottelevaisuutta. Hieno kurssi olikin, me kaikki opittiin uutta. 

Joulun jälkeen Milja tulikin meille kotiin hieromaan Sisun ja Martan lihasjumit kuntoon. Aivan mahtavaa nähdä kuinka koira nautti käsittelystä ja kuinka Sisu-papparaisen liikkuminen muuttui kevyemmäksi kun jumeja aukaistiin. Tätäkin on taas pakko suositella!

Ja hei pari viikkoa sitten kuulin mahtavan uutisen: Raaheen saadaan myös lemmikkihoitola. Tästä kuulemme varmasti lähiaikoina lisää. 

Nuori nainen rapsuttamassa shelttiä.

Kotosalla touhuillaan älypelien kanssa ja leikitään nakkipiiloa

Meillä on aivan mahtava apulainen koiranhoitohommissa eli siskoni tyttö Aino (pian 8 v). Ainon kanssa lenkitämme koiria harvasen päivä ja Aino käy myös täällä meillä kotona hoitamassa Sisua ja Marttaa. Silloin kun Aino tulee käymään, otetaan esille koirien älypelit ja nakkipiilo. Kyllä on vipinää talossa, huh huh.

Olemme kokeilleet myös nosertusta eli noseworkia. Tämä homma meillä ihan aluillaan, mutta tähänkin hommaan löytyy jo harrastajaryhmä täältä Raahesta. En muuten ikinä Oulussa asuessani olisi löytänyt tällaista harrastusta koirien kanssa. Mutta täällä pienellä paikkakunnalla harrastustarjontakin tulee paremmin esille ja porukkaan on helppo hypätä mukaan. Taas näitä asioita, mitä en ennen Raaheen muuttoa osannut edes ajatella. 

Tänään ulkona myrskyää oikein kunnolla, mutta mepäs laitetaan ulkoiluvermeet päälle ja lähdetään raikkaaseen ulkoilmaan haukkaamaan happea.

–Tarja

Kirjoittaja on Raaheen vuonna 2019 paluumuuttanut lastentarhanopettaja, joka on toiminut viimeiset 20 vuotta yrittäjänä. Kirjoitus on julkaistu ensimmäisen kerran vuonna 2021 osana silloista asukasmarkkinointikampanjaa.

Päivämäärä