Kotonakuuhkaaja, kaksi kissaa, koira ja korona
Raaheen muutto oli todellinen onnen kantamoinen juuri ennen pandemian puhkeamista. Elo ja olo on turvallista ja apua löytyy yksineläjälle joka tarpeeseen. Apteekki tuo lääkkeet kotiin, Prismassa ovat suojaukset ihan huipussaan ja lähes kaikki käyttävät maskeja kaduillakin ja kunnioittavat etäisyyksiä.
Vaikka seuraelämä on ollut hyvin rajoitettua ja etäsuhteisiin nojautuvaa, ei kotonakuuhkailu ole aiheuttanut yksinäisyyden angstia. Minulla oli jo muuttokuormassa kaksi kissaa, Assi ja Sissi. Heidän totuttelemisensa maatiaiskissojen kissaluukkujen suomasta vapaudesta kaupunkilaisiksi sisäkissoiksi on tarjonnut ohjelmaa ja virikkeitä puolin ja toisin.
Syyskuussa ostin lenkkikaveriksi Piehingistä pienen koiranpennun, joka hurmasi kaikki elävät olennot ympärillään, myös kissat. Ami on pysäyttänyt kadulla monta ystävällistä rapsuttajaa, joista on tullut vähintäänkin hyvänpäivän tuttuja.
Mutta ei elämä Raahessakaan suju aina suunnitelmien mukaan, joskus tarvitaan uusia vaihtoehtoja. Äkillinen jalkavamma lopetti koiran kävelyttämiset tuskaan ja voivotteluun, ja huoleen koiran liikunnasta. Naapuri ja ystävät tarjosivat ensi hätään apuaan, mutta heilläkin on kotonakuuhkaamista tykönään enemmän kuin riittävästi. Loistava apu löytyi 4H yhdistyksen Löytöeläintalosta! Sieltä tulee reipas ja eläinrakas nuori ihminen juoksuttamaan Amia tunnin lenkille, ainakin kerran päivässä. Vastineeksi olen luvannut tukea Löytöeläintalon toimintaa pienin tarpeellisin avustuksin. Oloni on helpottunut ja täynnä terveemmän kevään odotusta ja vahvistunutta uskoa siihen, että Raahessa onnistaa aina!
–Maritta
Kirjoittaja on matkustanut useissa maissa ja asunut monessa suurkaupungissa, työn ja koulutuksen perässä enimmäkseen. Eläkkeellä hän palasi vanhaan kotikaupunkiinsa ja koki vihdoin tulleensa kotiin. Kirjoitus on julkaistu ensimmäisen kerran vuonna 2021 osana silloista asukasmarkkinointikampanjaa.