Olen kirjoittanut paljon elämästä täällä kaupungin lähikylillä, mutta nyt palataankin Raahen keskustaan syksyn ruskan merkeissä. Raahe on hyvin vehmas ja vihreä kaupunki, jossa katu- ja puistovihreällä on iso näkyvyys. Näin syksyisen ruskan alkaessa liputan hieman sitä kaupungin ytimessä, koska se on osa omaa työtäni yhteisessä viihtyvyydessä.

Kesä oli helteinen ja kuuma, jolloin kuivuus tahtoi olla vaivana. Onneksi asumme Haapajoen varrella, joten saamme helposti pumpattua kasteluvettä helpottamaan pahinta kuivuutta. Runsas sato nyt palkitsee koko kesän kestäneen hoivan kasteluineen ja kitkemisineen.

Yleisesti sanoen urheilun harrastaminen raahelaisseuroissa on edullisempaa kuin isompien kaupunkien seuroissa. Taustalla on harjoitustilojen edullisuus ja harvalla seuralla on palkattua työvoimaa, joten kustannukset harrastajille ovat matalampia.

Urheilun tai tuon jalkapallon merkitystä kuvannee muuttomme Raaheen. Kun sain tiedon, että Raahessa voisi opiskella mielenkiintoista alaa, niin ensimmäinen reaktio oli kaivaa esille jalkapallon vuosikirja. Pelataanko Raahessa jalkapalloa? Kyllä pelattiin ja sitten muutettiin.

Huomasin pari vuotta sitten valittavani sosiaalisessa mediassa aiheesta jos toisestakin, joka liittyi Raahen kaupungin tekemiin päätöksiin tai päättämättömyyksiin. Vastakaikua oli helppo saada. Joku muukin oli samaa mieltä. 

Olin tyytyväinen. Minusta oli tulossa ihan oikia raahelainen. Melkein paljasjalkainen muutenkin kuin suihkussa. Voisiko sanoa, että tyypillinen pikkukaupungin asukki, jonka mielestä ruoho on vihreämpää jossain muualla.

Piitama on saanut nimensä Piteå-nimisen laivan haaksirikkouduttua Piitamakivenä tunnettuun isoon lohkareeseen joskus muinoin. Maankohoamisen seurauksena Piitamakivi on nykyään rantalepikossa meren paettua paikalta. Meren ranta siirtyy yhä vain kauemmas, ja maankohoaminen tuottaa omanlaistaan luontoympäristöä pakenevan meren tilalle.