Raahen saaret: Konikari

Konikari on pienoinen saari, josta löytyy nuotiopaikka, puuvaja, puucee ja laavu. Laituria saaressa ei ole, mutta rantautuminen hiekkarannalle on helppoa. Meille Konikari on etenkin saari, jonne voi hurauttaa pienellä kumiveneellä viettämään rauhallista kesäpäivää. Usein saa olla autiolla saarella ihan yksin ja nauttia olosta hiekkarannalla. 

Nainen seisomassa teltan edessä saaressa.

Olemme käyneet saaressa myös uimassa silloin kun vesi on matalalla ja omassa rannassa saisi kahlata vähän turhan kauas löytääkseen riittävän syvästi vettä uimiseen. Vesi on toki Konikarissa aina viileämpää kuin suojaisalla lahdella, mutta ranta on uimiseen todella hyvä. Hiekkarannan edustalla on varsin pitkästi tasaisen syvää, ja voisin kuvitella että siinä on kiva myös lasten uida. Kiviä ei juurikaan ole ja pohja on tasainen. 

Laavu ja liiteri Konikarissa.

Konikari on meille myös Raahen saarista ainoa, jossa on toistaiseksi yövytty. Meloimme sinne vuoden 2019 venetsialaislauantaina poikani kanssa. Kajakkikaksikkoon oli lastattu paljon tavaraa ja sen muistan yhä, että aallokko oli vähän isompi kuin aloittelevat melojat olisivat ehkä toivoneet. Pitkä meriolosuhteisiin sopiva kaksikko kulki vakaasti ja sopivan kihelmöivästä jännityksestä huolimatta pääsimme turvallisesti perille. Ilta oli lämmin, mutta tuuli aika viileä. Kiersimme saaren pari kertaa, laitoimme tulet ja nautimme elokuisesta illasta. Katselimme kokkoja ja raketteja sekä yritimme nähdä luvattuja revontulia. Tärkeitä muistoja!

Suppilauta Konikarin hiekkarannalla.

Saaressa pesii paljon vesilintuja ja niille on kyllä syytä antaa pesimärauha. Viime kesänä ärhäkästä pesivästä kyhmyjoutsenesta oli jopa ihan varoituskyltti. Mutta kyllä pienemmätkin linnut huomauttavat, jos lähestyt niiden pesää. Viime kesänä meriharakat - nuo mainiot “porkkananokat” puolustivat pesäänsä ja saivat meidät kääntymään takaisin. Sillä kertaa saari jäi kiertämättä.

Jos et ole Konikarissa vielä käynyt, suosittelen! Tyynellä säälle saareen voi mennä vaikka suppilaudalla.

–Tiina

Kirjoittaja on tullin tuoma osa-aikaraahelainen, jolla on kakkoskoti Ruottalonlahdella. Kirjoitus on julkaistu ensimmäisen kerran vuonna 2021 osana silloista asukasmarkkinointikampanjaa.

Päivämäärä