Minun Raaheni on minun Onneni

Minä olen kiertänyt lapsuuteni ja nuoruuteni ympäri maailmaa, ja aikuisuudessakin sama levoton veri ei antanut asettua aloilleen. Sitten tapasin elämäni rakkauden, ja 8-tietä pitkin päädyin Raaheen. Elämä oli ollut juuretonta, mutta heti kun näin vanhan punaisen pirtin joen rannalla, aloin kasvattamaan juuria rantatörmään. Ne eivät sieltä enää irtoa. Jos runko kaatuu, niin kanto jää.

Kasvillisuutta ja vesipisaroita rantavitikossa.

Mitä tarvitaan onneen – se on tullut pohdittua läpikotaisin. Jokaiselle onni on jotain ihan omaa ja, joku viisas on listannut onneen vaadittavan: 

Jotain mitä tehdä, 
joku jota rakastaa 
ja jotain mitä unelmoida.

Jotain mitä tehdä...

Minä olen löytänyt onneni osaset Raahesta. Työ merkitsee paljon, vaikka ammattia olen useastikin vaihtanut, mutta Raahessa kaikki on ollut mahdollista. Välillä olin kotiäitinäkin kahden pienen tyttären kanssa. Tekeminen ei rajoitu pelkkään työhön, vaan vapaa-ajalla olen rakastanut rakentaa upeaa puutarhaa, viihtyä ja harrastaa eläinystävieni kanssa ja joka ikinen päivä kulkea rikkaan ja runsaan luonnon keskellä vuodenaikojen vaihtuessa. Kaikkea tietenkin XXXL mitoissa, koska minulla on sellainen erityinen "geenivirhe" eteläpohjalaisuutta.

Sipuleita kuivumassa punaista seinää vasten.

Joku jota rakastaa...

Tuo rakkauspuoli tulikin jo kerrottua, mutta puolison ohella sain monia muitakin aivan ihania ihmisiä elämääni Raaheen muuttaessani. Raahelaisten kanssa oli aluksi vähän kielivaikeuksia, koska eteläpohjalaiset sukujuureni tuovat perin erilaisen mentaliteetin kuin vaatimaton raahelaisuus. Huumorilla kaikki selviävät kyllä kaikesta.

Aallokkoa auringonlaskussa.

Jotain mitä unelmoida...

Sanovat höyrypääksi muutenkin, koska unelmoin ja innostun asioista. Se että kirjoitan nytkin tämmöistä, kertoo minun innostuneen taas yhdestä erikoisesta ja pähkähullun kuuloisesta ideasta.  Hullut ideat on jotenkin niin minun lajini. Minun Raahessani on ollut hurjasti tilaa ja mahdollisuuksia kaikille ideoilleni, ja se on paljon se! Ideat pursuilevat jatkuvasti, ja koitan työstää niistä tulosta sitkeästi. 

Talvinen jokimaisema.

Parasta Raahessa on Maa, Meri ja Ihmiset

Kaikkea noita rakastan. Maa on puutarhurille se ihan tärkein perusjuttu, johon voi laittaa kasvamaan toinen toistaan ihanampia kasveja. Minun maassani kasvaa omavaraisesti paljon syötävää, ja kukoistaa valtavan paljon kaikkea kaunista! Ruokkimalla maata rakkaudella, saavuttaa kauneimmat ja maukkaimmat tulokset. Rakkaus on moneen asiaan oivallinen mauste.

Meri on suuren suuri ja tosi syvä rakkaus, mutta minulle oikeastaan vain rannoilta nauttien. Joka ikinen päivä tervehdin aamulla Haapajokea, joka virtaa talon vierellä. Se on joka päivä erilaisella tuulella tarjoten hurjasti elämää ja seurattavaa. Meren rannalle askeleet vievät oikeastaan joka päivä myöskin. Se on suuri ja ihana! Vesi elementtinä on äärimmäisen kiehtova vuoden kiertokulussa. Juuri nyt meri alkaa jäähtyä ja kohmettua hiljalleen, mutta seuraava tuuli puhaltaa taas hennosti poukamiin jäätyneet jäät rikki. Tuuli jos mikä on Raahessa ikuista. Kunnon myrskyt ovat ihan parhaita. Silloin raahelaiset sankoin joukoin ajelevat meren rannoille katsomaan kunnon myräkkää ja vellovaa aallokkoa. Raahelainen myrskybongaus on ihan oma ja tosi suosittu laji.

Raahelaiset ihmiset ovat oma hersyvä lukunsa. Tosi ihania, ja lämmettyään tosi lämpimiä. Täällä on edelleen olemassa rehellisyys, joka on omissa arvoissani tosi korkealla. Se on harvinaistuva luonnonilmiö, joten arvostetaan sitä. Turvallisuus on toinen älyttömän tärkeä asia. Mihin tahansa vuorokauden aikaan voi kuka tahansa kävellä öisillä kaduilla. On tullut oltua maisemissa, missä se ei todellakaan ole viisasta. Metsissä ja meren rannoilla voi kulkea turvallisesti ihan milloin vain. Raahe on yhdenlainen lintukoto, joten pidetään siitä yhdessä huolta. Meidän ei tarvitse pelätä toisiamme, vaan voimme keskittyä oleelliseen. Tämän tajutakseen pitää käydä muualla.

–Tita

Kirjoittaja on aktiivinen raahelainen, tullista tullut rakkauden perässä ja rakastunut sopivan pieneen kaupunkiin. Kirjoitus on julkaistu ensimmäisen kerran vuonna 2020 osana silloista asukasmarkkinointikampanjaa.

Päivämäärä